keskiviikko 23. joulukuuta 2015

galaksin pyörteissä

vihreäsilmäinen tyttö istui keskellä pyörteitä galaksin,
tytön vierellä planeettoja ja tähtiä miljardi ainakin,
upotti naamansa tähtisumuun tuo pieni ihminen,
valutti vesiputoukset silmistään ja oli hyväsydäminen,
näin miljoonat tähdet muuttuivat mereksi,
'tuo merihän on täynnä kultaa' vihreäsilmäinen tyttö keksi,
tähdenlennot toimivat meren aaltoina joille pikkuinen tykkäsi kuiskia,
joten tuon galaktisen meren aalloilla tyttö päätti siis polskia,
niinpä kertoi tyttö merelle tarinoita telluksen,
kuinka siellä maa oli vihreää ja meri sininen,
kuinka ihmisillä riitti toiveita ainiaaksi,
kuinka siellä ei ollut tähtisumua saatikka pyörteitä galaksin

Anna

tiistai 15. syyskuuta 2015

Hetken kun odottaa

Hetken kun odottaa 
ehtii huomata miten maailma muuttuu kun silmiä räpäyttää. Keski-iän kriisitä kärsivä noin nelikymppinen nainen katsoi minua pieni pelon pilke silmäkulmassa, kun istahdin häntä vastapäätä leveä hymy huulillani. Hän tarkasteli ensin, olisinko sattumoisin eksynyt mielisairaalan sijasta junaan, enkä tarkkaan tiedä mihin tulokseen hän tuli. Silmälasien takaa heijastuivat pikkuhiljaa himmenevät silmät, jotka täyden toimistotyöviikon jälkeen halusivat sulkeuta ja viedä omistajansa kiertämään maailmaa. Annoin musiikin pauhata korvissani, mutta se ei ollut suurin syy hymyyni. Hymyilin, koska minusta tuntui siltä. Hymyilin, koska tiesin sen pukevan minua paremmin  kuin liiasta puhumattomuudesta kokonaan mykäksi menneet huulet, jotka eivät enää ikinä kääntyisi kohti Aurinkoa. Pian kyseinen nainen nousi ylös, nappasi lattialla olleen laukkunsa ja astui junasta ulos. Näin ikkunasta, kuinka hän käveli huonon ryhdin saattelemana päämääräänsä kohti. Räpäytin silmiäni ja samassa, minä olin tuo nainen. 

Anna

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Sä olet vahva

Tässähän on ehtinyt vierähtää jo parikin viikkoa. Hups..
Seuraava teksti on vaan jotain mun pään sopukoista, kunhan kirjottelin.

Istuin parvekkeellasi olevalla nojatuolilla ja kuuntelin kuinka valitit eilisillan tapahtumista tupakka suussa. Hiukseni olivat sotkuiset, mutta en antanut sen häiritä. Kun viimein vaivauduimme ajattelemaan aamiaista, soitimme lähimpään pizzeriaan ja tilasimme kinkkupizzat.
Samana iltana istuimme autosi katolla peittojen sisällä katsomassa tähtiä. Kerroit minulle, kuinka sinun odotetaan olevan vahva. Kuinka sinun pitää pystyä kaikkeen mitä sinulta vaaditaan, mikä on itsessäänkin todella paljon vaadittu. Kerroit, kuinka sanot kaikille, että pärjäät hyvin. Kuinka sanot kaikille, ettet tarvitse apua. Kerroit, kuinka huonoina päivinä keskittymisesi herpaantuu. Kerroit, kuinka paha olo kipuaa olkapäillesi muurahaisen kokoisena ja tekee sinne muurahaiskeon, eikä jätä sinua rauhaan. Kerroit, kuinka aina välillä romahdat, eikä kukaan tiedä, että pystyssä pysyminen vaatii enemmän kuin mikään muu.
Kerroit tämän minulle, koska tiedät minun ymmärtävän.
Hymähdin hieman, ennen kuin avasin suuni seuraavaksi.
'Joskus on okei romahtaa. Joskus on okei olla heikko. Mutta sä olet vahva. Sä pystyt kaikkeen mihin sun pitääkin pystyä. Sä sanot pärjääväsi hyvin, koska se on totta. Apua sä et ikinä oo tarvinnut. Se jonka keskittyminen ei koskaan herpaannu, ei oo oikeasti ihminen. Muurahaisia varten on hyönteismyrkkyä. Sä romahdat, mutta nouset ylös vielä vahvempana. Sun on hankala pysyä pystyssä, mutta sä pystyt siihen silti.'

Istuin parvekkeellasi olevalla nojatuolilla ja kuuntelin kuinka lauloit Ed Sheeranin mukana samalla kahvia hörppien. Hiukseni olivat edelleen sotkuiset, mutta olin jo oppinut elämään asian kanssa.
Koit tämän kanssani, koska tiedät minun ymmärtävän.

Anna

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Ilman nettiä.

Heippa

Mä oon huomenna lähdössä mökille, saarelle, paikkaan jossa ei ole sähköä eikä todellakaan internettiä (tässä siis syy siihen, etten postaa ainakaan viikkoon). Musta tuntuu, että nykypäivän nuorisolle ihan yhtä paljon kuin aikuisillekkin, on tullut ilmiselväksi asiaksi päästä joka päivä nettiin jonkinlaisella älylaitteella. Voin ihan täydellä omatunnolla myöntää, että se on mulle myös aika ilmiselvä asia.

Kun koko maailma on omien sormien ympärillä, on vaikeaa olla käyttämättä sitä mahdollisuutta hyväksi. 

Internetin yksi monista hyvistä puolista on muunmuassa se, miten sen avulla voi tutustua moniin uusiin ihmisiin ja pysyä yhteydessä vanhoihin tuttuihin. Vanhan koulukaverin osoite vaihtunut ja haluaisit pitää yhteyttä? Etsi hänet Facebookista ja pistä siellä viestiä. Sama pätee muihinkin sosiaalisiin medioihin.

Meillä oli protulla tosiaan someton päivä, mikä tarkoitti sitä, että meiltä otettiin yhtenä iltana puhelimet pois ja ne saatiin takaisin vasta seuraavana iltana. Meillä oli koko paikassa tasan yks kello, ja se oli keittiössä. Oli hauskaa huomata miten aluksi mahdottomalta vaikuttava haaste oli yllättävän helppoo. Eka ilta oli tosi hankala, kun ei tosiaan nähnyt kelloa mistään. Aamupäivällä mä huomasin etten edes muistanut, että mulla ei ollut kännykkää. Juttelin muiden kanssa vielä enemmän kuin yleensä, pelleilin ulkona ja hassuttelin tiimiläisten kanssa, enkä sitten loppujen lopuksi miettinyt kelloakaan lähes yhtään. Kokonais tuntimääräksi ilman puhelinta tuli noin 25 tuntia, ja oon tosi ylpee itestäni.

Varsinkin kesäsin mä yritän unohtaa puhelimen, mutta välillä se voi olla haastavaa. Mulla siihen auttaa esim se, että alotan jonkun mielenkiintoisen kirjan lukemisen, johon sitten yleensä jään koukkuun ja mun on pakko lukea se loppuun ennen kuin voin tehdä mitään muuta. Tai sitten treenailen sirkusjuttuja, pelaan sulkapalloa tai jotain lautapeliä tai otan aurinkoa.

Sammuttakaa välillä puhelin ja eläkää hetkessä.

xoxo, Anna

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kirjota elämästä.

Okei.

Mä oon viimeaikoina huomannut, että pitää oikeesti arvostaa elämän pieniä iloja. Esimerkiksi yks tän viikon kohokohdista oli varmaan toi, kun äsken juoruiltiin kaverin ja sipsien kanssa kylvyssä, nauraen kaikesta. 

Mulla ainakin elämässä tulee vastaan pettymyksiä. Vähän liikaakin. Välillä joutuu pettymään ihmisiin, välillä asioihin, välillä säähän, välillä itseensä. Mut se on just se syy miks pitäisi muistaa ne arjen pienet ilot. Esim jos joku muu on tiskannut tai tyhjentänyt astianpesukoneen sun puolesta. 

Elämää on tosi vaikeeta pukea kirjaimiin, sanoihin tai lauseisiin. Sitä voi aina yrittää selittää, mutta se on usein pelkkää hakuammuntaa. Mä aijon nyt yrittää sitä ja toivon että onnistun mahdollisimman hyvin.

Elämä on rankkaa. Elämä saa nauramaan. Elämä saa itkemään. Elämään pitää asennoitua hyvin jos haluaa selvitä kunnialla loppuun asti. Mun elämä on ollut pitkä ja iso vuoristorata joka jatkaa kulkuaan menemällä ensin ylös ja sitten kovaa ja korkealta alas. Välillä joutuu tekemään päätöksiä, joita ei haluaisi tehdä. Välillä joutuu kohtaamaan tunteita, joita ei haluaisi kokea. Life's a bitch, am I right? 

Mä itse oon vielä lapsi, mutta mullakin on kohta aikuistuminen edessä. Ja se pelottaa. Paljon. Kaikki se vastuu itsestä ja omasta elämästä. Sekin kuuluu elämään. Ja on ihan normaalia ja okei, jos pelottaa.  Muutaman vuoden päästä mäkin muutan pois kotoa, ehkä jopa kokonaan uuteen kaupunkiin, uusiin piireihin. Löydän uuden lähikaupan, jossa käyvät vaan mä ja naapuritalon vanha setä. Hankin kissan jonka kanssa juopottelen teetä vapaapäivisin. 
Tai ainakin tästä mä unelmoin. Tavallaan. 

Elämässä täytyy tähdätä korkealle, koska muuten ei pääse minnekkään. 
Aim for the stars babe, you might just get the universe.

xoxo, Anna

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Keskellä yötä, kylmänä.

Kaikilla on joskus niitä öitä kun

ahdistaa.

Itkettää.

Tekee mieli huutaa ja kiljua.

Kaipaa rakkautta.

Tarvitsee jonkun lähelle.

Saa olla heikko.

Saa olla vahva.

Unohtaa kaiken.

Saa nauraa.

Tekee jotain tyhmää.

Haluaa tanssia.

Itkeminen ei riitä.

Uni ei tule.

Koko maailma on päälaellaan.


xoxo, Anna


lauantai 4. heinäkuuta 2015

We could be heroes.

Sun sankari?
-Äiti. Ja isä. 

Miksi?
-Äiti pitää musta huolta sekä hyvinä että huonoina aikoina. Tälläkin hetkellä oon kipeenä ja se huolehtii, että mulla on mahdollisimman hyvä olla. Kyl mulla ja äitilläkin on tosi paljon riitoja, mutta me päästään niistä yli. Äiti on jaksanut kestää mua jo tosi monta vuotta ja mä oon siitä kiitollinen. Äiti auttaa mua jos apua tarviin ja äidille voi avautuu asioista.
Isä sen takia koska oon aikalailla isän tyttö. Isä tuo mulle turvaa ja tukee tärkeissä asioissa. Isä uskoo muhun ja tietää mihin mä kykenen. Yritän aina saada isän ylpeeks, koska se ei aina näytä tunteitaan isosti. Isä myös muistaa muistuttaa, että aina ei tarvii olla prinsessa, vaikka oonkin aina sen pikkutyttö. 





Arvostakaa vanhempianne.

xoxo, Anna

torstai 2. heinäkuuta 2015

Hold me darlin'

Heipä hei.

Olen kesän suutelema. Minut on ottanut syleilyynsä raikas tuuli ja rusketusrajat. Tuoreet mansikat pitävät minulle seuraa riippumatossani ja päähäni pinttyneet aurinkolasit korostavat kasvojani. 


Tänään, 2.7., suuntasin perhetuttujen kanssa Suomenlinnaan. Lämpömittari noin kahdessakymmenessäkolmessa celsiuksessa, suorassa auringossa, oli oikeastaan ihan mukava tallata.


Mustikkamunkki ja Jaffa piristivät mun päivää huomattavasti, ottaen huomioon, että mun vesi oli tossa vaiheessa jo todella lämmintä. Kyseiset herkut taidettiin nauttia cafe Piperissa. 


Me kierrettiin melkein koko saari, rennosti kävellen, enkä ole pitkään aikaan nähnyt niin kauniita maisemia. Aurinko heijastui vedestä ja kasveja jokapuolella. Mä jopa (näiden parin kuvan ottoa lukuunottamatta) unohdin kännykän laukkuun, mikä tuntui aika vapauttavalta ja kivalta. Toki mun jalat oli tämän reissun jälkeen ihan rikki, mutta se oli todellakin sen arvoista.

xoxo, Anna

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kesä.

Heipähei

Nyt on kesä. Annan sen olla tekosyynä postailemattomuuteeni. 
Toisaalta oikea syy on se, että mun on ollut lähes mahdotonta päästä koneelle. Thank god, nyt näin mun protujuhlien päätteeksi, kirjoitan tätä tekstiä uudella tietokoneellani, MacBook Prolla. Oon siis tarvinnut konetta tosi tosi pitkään koulujuttuja ja ylipäätään elämää varten. Nyt mulla on tää, enkä vois olla kiitollisempi. 

Protu-leiri oli ehkä mun elämäni yks parhaimmista viikoista. Kiitos siitä kuuluu meidän mahtaville tiimiläisille, parhaille kokeille sekä upeille leiriläisille. Kaikilla oli tosi hyviä mielipiteitä, me juteltiin tärkeistä asioista sekä pidettiin kivaa. Sisäpiirin läppää kehittyi myös ton viikon aikana, ja nykyään mun on vaikeeta olla puhumatta niistä "ei protulaisten" kanssa. Meillä oli someton päivä, seksuaalisuuspäivä sekä muita mahtavia päiviä ylipäätään.

Huomaan, että kesän ensimmäinen kuukausi on mennyt tosi nopeesti. Mulla on enää noin puoltoista kuukautta aikaa, mutta se ei periaatteessa mua haittaa. Otan iisisti ja nautiskelen niin kauan kun kerkeen.

xoxo, Anna

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Nolo pelle, lapsellinen vauva?

Heipähei!

Mä olen nyt harrastanut sirkusta noin 9 vuotta, ja mua on niiiin monta kertaa haukuttu pelleksi, noloksi tai vauvaksi. Sirkus ei ole pelleilyä, ainakaan aina. Tietenkin harrastuksen pitää olla mukava ja siellä pitää muistaa pitää hauskaa, mutta sirkus, harrastuksena tai ammattina, vaatii enemmänkin kuin punaisen nenän ja kiharan peruukin.


Mä alotin eskari-ikäisenä Hyvinkäällä Haka-sirkuksessa ja olin siellä noin kolme-neljä vuotta. Kävin siellä mun kaverin kanssa ja muistan, kun en vielä osannut edes kärrynpyörää. Pakko tosin myöntää, että siellä kertasin vain samoja asioita, enkä kehittynyt melkein yhtään.


Oiskohan ollut kolmos-, vai nelosluokalla kun uskaliaasti kaverin mukana vaihdoin Sirkus Siriukseen, Ohkolaan. Pelkäsin ensivaikutelmia, nimien unohtelua, syrjäytymistä, sekä sitä, että olisin huonompi kuin muut. Päädyin pikkusirkukseen, ryhmään nimeltään Pikkukarhut. Nykyään oon nuorisosirkuksessa, edelleen samassa ryhmässä. 


Aloitin ykspyöräistunnit jo Haka-sirkuksessa ja jatkoin samaa rataa Siriuksessa. Se olikin mun päälaji noin neljän vuoden ajan. Kaveri, jonka ansiosta olin aloittanut sirkuksen, lopetti pari vuotta Siriukseen vaihdon jälkeen. Mä kuitenkin jatkoin, en raaskinut lopettaa. Rupesin treenaamaan parin kaverin kanssa pariakrobatiaa, ja tajusin heti että tulisin olemaan siinä hyvä. 


Akrobatiaparit ja temput vaihtuivat. Meidän ryhmään tuli uusia ihmisiä ja meistä kaikista tuli paljon läheisempiäkin. Nykyään meillä on yhteinen ryhmächatti Whatsappissa ja me nähdään vapaa-ajallakin aika usein. 


Mä oon usein 'alanaisena' pariakrobatiassa, koska oon yleensä 'isoin' tai varmin vaihtoehto. Pienimmät ylös, vahvimmat alas. 


En tokikaan ole paras, tai mitenkään älyttömän hyvä. En halua tai aio leuhkia sillä mitä osaan, sillä voin aina olla parempi. Haluan kehittää itseäni ja joskus näyttää niille, jotka mua on haukkunut pelleksi, että en sitä ole.  Harrastan sirkusta, koska tykkään siitä ja se saa mut iloseksi. 


En ole pelle.

'Sirkus sattuu, mutta kipu kasvattaa'

Kiitos Sirkus Sirius sekä Pikkukarhut.
xoxo, Anna

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kesä alkoi

Kesä alkoi lauantaina 31.5.2015. Nyt, kaksi päivää myöhemmin, ei kesästä oo tietoakaan. 'Sataa sataa ropisee...' ja tuulee kuin viimestä päivää. Todistus on mitä on, mutta keskiarvo nousi joulusta.

Edelleen epävarmat kesäsuunnitelmat pyörii mun alitajunnassani, mut kesän bucket list- listan teko helpottais stressiä. Tässä on ihan tavallisiakin asioita, mut myös jotain mitä ei tavallisina päivinä tekisi, joten here we go (oon ottanut suurimman osan näistä mun kaverin tekemästä listasta, joten kiitokset hänelle):

* Siivoa huone (check)
* Opettele flikki
* Venyttele joka päivä
*Juokse joka toinen päivä
*Syö enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja
*Käy Sealifessa
*Käy Linnanmäellä
*Käy Särkänniemellä
*Picnic Suomenlinnassa
*Juhannus isän mökillä Mandan kanssa
*Käy äidin mökillä
*Pelaa paljon sulkapalloa ja jalkapalloa
*Kehitä itseäsi jossain
*Ota rustokoru/napakoru
*Siristä silmiä
*Käy paljo elokuvissa
*Käy yöllä lenkillä
*Käy yöuinnilla
*Ui paljon
*Ota paljon aurinkoa
*Poimi mansikoita ja mustikoita
*Valvo 2 päivää putkeen
*Pyöräile yöllä
*Ota paljon kuvia
*Lue kirjoja
*Käytä rahat:
-vaatteisiin
-reissaamiseen
-itseesi
*Protuleiri 7.-14.6
*Protujuhlat 28.6.
*Weekend
*Käy yökylässä monella kaverilla
*Hyppää veneen kyytiin
*Ihastu
*Rakastu 
*Silitä jonkun hiuksia
*Sammuta puhelin
*Mene rankkasateella ulos
*Ole pitkään ilman meikkiä
*Nappaa kaveri kainaloon
*Naura liikaa
*Itke vähän
*Relaa
*Älä välitä muista
*Kirjoita
*Pidä huolta itsestäsi
*Nauti


xoxo, Anna

torstai 14. toukokuuta 2015

Mitä?!

Mitä mitä mitä? Anna on taas bloggerissa?!


Heipähei sinä pieni lukijani! 

Pari vuotta on näköjään ehtinyt suhahtaa ohi, oon ehtinyt täyttää 13.. sitten 14, oon ehtinyt itkeä, nauraa, nähdä ja kuulla vaikka mitä. Oon saanut uusia kavereita, ja menettänyt myös muutaman. 

Selailin vanhoja kuvia mun koneelta, ja löysin esim. mun blogin tämänhetkisen bannerin sieltä ja päätin tulla tsekkaamaan, että millanen tää olikaan. Jotenkin iski into, ja aattelin, että voisin vaikka postata ja päivitellä asioita. 

Mulla on kahdeksas peruskoulun vuosi menossa ja oon jo ihan loppusuoralla. Enää viimeset kouluhommat ja sitten jo odottaakin prometheus-leiri, jäätelökesä ja pitkät illat. Mun pitäisi juuri nytkin tehdä yhtä äikän työtä (jonka palautuspäivä huomenna), mutta tää houkutti enemmän.

Katotaan nyt, että tuleeko tästä postaamisesta enää mitään, jos ei, tää pysyy just tälläisenä. Mut jos jaksan panostaa tähän enemmän ku aikasemmin, niin se ois oikeestaan ihan kiva juttu. 

Mulla on nykyään Instagram ja mun käyttäjänimi siellä on ihan vaan annalakner. Mun snapchat löytyy nimellä junitatooann, jos haluutte vaikka tulla sitä kautta juttelemaan. 

Tähän loppuun vielä ehkä mun viimeisin selfie!


xoxo, Anna