keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kirjota elämästä.

Okei.

Mä oon viimeaikoina huomannut, että pitää oikeesti arvostaa elämän pieniä iloja. Esimerkiksi yks tän viikon kohokohdista oli varmaan toi, kun äsken juoruiltiin kaverin ja sipsien kanssa kylvyssä, nauraen kaikesta. 

Mulla ainakin elämässä tulee vastaan pettymyksiä. Vähän liikaakin. Välillä joutuu pettymään ihmisiin, välillä asioihin, välillä säähän, välillä itseensä. Mut se on just se syy miks pitäisi muistaa ne arjen pienet ilot. Esim jos joku muu on tiskannut tai tyhjentänyt astianpesukoneen sun puolesta. 

Elämää on tosi vaikeeta pukea kirjaimiin, sanoihin tai lauseisiin. Sitä voi aina yrittää selittää, mutta se on usein pelkkää hakuammuntaa. Mä aijon nyt yrittää sitä ja toivon että onnistun mahdollisimman hyvin.

Elämä on rankkaa. Elämä saa nauramaan. Elämä saa itkemään. Elämään pitää asennoitua hyvin jos haluaa selvitä kunnialla loppuun asti. Mun elämä on ollut pitkä ja iso vuoristorata joka jatkaa kulkuaan menemällä ensin ylös ja sitten kovaa ja korkealta alas. Välillä joutuu tekemään päätöksiä, joita ei haluaisi tehdä. Välillä joutuu kohtaamaan tunteita, joita ei haluaisi kokea. Life's a bitch, am I right? 

Mä itse oon vielä lapsi, mutta mullakin on kohta aikuistuminen edessä. Ja se pelottaa. Paljon. Kaikki se vastuu itsestä ja omasta elämästä. Sekin kuuluu elämään. Ja on ihan normaalia ja okei, jos pelottaa.  Muutaman vuoden päästä mäkin muutan pois kotoa, ehkä jopa kokonaan uuteen kaupunkiin, uusiin piireihin. Löydän uuden lähikaupan, jossa käyvät vaan mä ja naapuritalon vanha setä. Hankin kissan jonka kanssa juopottelen teetä vapaapäivisin. 
Tai ainakin tästä mä unelmoin. Tavallaan. 

Elämässä täytyy tähdätä korkealle, koska muuten ei pääse minnekkään. 
Aim for the stars babe, you might just get the universe.

xoxo, Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti