sunnuntai 2. elokuuta 2015

Sä olet vahva

Tässähän on ehtinyt vierähtää jo parikin viikkoa. Hups..
Seuraava teksti on vaan jotain mun pään sopukoista, kunhan kirjottelin.

Istuin parvekkeellasi olevalla nojatuolilla ja kuuntelin kuinka valitit eilisillan tapahtumista tupakka suussa. Hiukseni olivat sotkuiset, mutta en antanut sen häiritä. Kun viimein vaivauduimme ajattelemaan aamiaista, soitimme lähimpään pizzeriaan ja tilasimme kinkkupizzat.
Samana iltana istuimme autosi katolla peittojen sisällä katsomassa tähtiä. Kerroit minulle, kuinka sinun odotetaan olevan vahva. Kuinka sinun pitää pystyä kaikkeen mitä sinulta vaaditaan, mikä on itsessäänkin todella paljon vaadittu. Kerroit, kuinka sanot kaikille, että pärjäät hyvin. Kuinka sanot kaikille, ettet tarvitse apua. Kerroit, kuinka huonoina päivinä keskittymisesi herpaantuu. Kerroit, kuinka paha olo kipuaa olkapäillesi muurahaisen kokoisena ja tekee sinne muurahaiskeon, eikä jätä sinua rauhaan. Kerroit, kuinka aina välillä romahdat, eikä kukaan tiedä, että pystyssä pysyminen vaatii enemmän kuin mikään muu.
Kerroit tämän minulle, koska tiedät minun ymmärtävän.
Hymähdin hieman, ennen kuin avasin suuni seuraavaksi.
'Joskus on okei romahtaa. Joskus on okei olla heikko. Mutta sä olet vahva. Sä pystyt kaikkeen mihin sun pitääkin pystyä. Sä sanot pärjääväsi hyvin, koska se on totta. Apua sä et ikinä oo tarvinnut. Se jonka keskittyminen ei koskaan herpaannu, ei oo oikeasti ihminen. Muurahaisia varten on hyönteismyrkkyä. Sä romahdat, mutta nouset ylös vielä vahvempana. Sun on hankala pysyä pystyssä, mutta sä pystyt siihen silti.'

Istuin parvekkeellasi olevalla nojatuolilla ja kuuntelin kuinka lauloit Ed Sheeranin mukana samalla kahvia hörppien. Hiukseni olivat edelleen sotkuiset, mutta olin jo oppinut elämään asian kanssa.
Koit tämän kanssani, koska tiedät minun ymmärtävän.

Anna