sunnuntai 20. marraskuuta 2016

ja silloin mä tajusin.

ja silloin mä tajusin,
että asia joka mua eniten muistuttaa kodista, ja susta, on tupakanhajuiset rappukäytävät helsingin laitamilla. on nimittäin varmaa, että jos sulkisin silmäni B-rapun kolmannessa kerroksessa, mä olisin satavarmasti sun kanssa mun sängyssä.
vaikka eihän se aina sitäkään ollut, että makasin pää sun rinnalla sun sydämentykytystä kuunnellen. ehkä jopa liian usein istuin sun päällä hajareisin aamun pikkutunneilla.
ja vitut mitään 'liian usein'. just niin usein kun oli tarve. ja halu. ja muuta vastaavaa.
'liian usein' sanotaan vaan jos eksyy hämeentien varrella kolme kertaa saman päivän aikana.
lopputuloksena kuitenkin se, että mua ei haittaisi eksyä hämeentiellä, jos olisin vaan sun kanssa. aamun pikkutunneilla haluaisin eniten vaan pussailla sun kanssa B-rapun kolmannessa kerroksessa, enkä koskaan, ikinä, milloinkaan, vaihtaisi sitä mihinkään muuhun.

torstai 20. lokakuuta 2016

vihastuttaa.

noniin. 
nyt on pakko tästä asiasta puhua, kun muutkin puhuu ja mulla on tästä vahvoja mielipiteitä. tää pelletouhu on menny aivan liian pitkälle. 
mä muistan kun pari vuotta sitten katoin youtubesta jonkun videon missä pelleasuiset ihmiset säikäytteli aikuisia ihmisiä, mutta nää videot on mun tietääkseni lähes kaikki ollu lavastettuja sekä yleensä päivänvalolla kuvattuja. 
luin tossa äsken uutisen, jossa kerrottiin ruotsissa olleen tällänen tapaus, jossa pellepukuinen mies oli tunkeutunut jonkun kotiin, säikäyttänyt 8v pojan joka oli sitten kauhuissaan hypännyt parvekkeelta alas. kun mä luin tän, mua rupes ahdistamaan niin paljon, että meinasin ruveta itkemään. ajatus siitä, että joku tunkeutuu sun kotiin pukeutuneena pelleksi, oksettaa mua. ylipäätään ajatus siitä, että aikuiset ihmiset pelottelee pikkulapsia, oksettaa mua. mun mielestä on tosi säälittävää, surullista jopa, että joku käyttää aikaa johonkin tollaseen.
tällästä "trendiä" ei ois mun mielestä pitänyt alunperin aloittaakaan, mutta toi 8v ruotsalaispojan tapaus on mun mielestä ihan viimenen tippa. raja pitää vetää tähän. mä itse asun stadissa, ja mä pelkään pellejä melkeen kuollakseni, joten mua pelottaa ihan tajuttoman paljon se, että joku päivä törmään sellaseen kotimatkalla. 
voisin kirjottaa tästä aiheesta vaikka kokonaisen kirjan, mut en haluu valittaa tän enempää. 

pliis, olkaa varovaisia kun liikutte ulkona.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

when we turn 12.

when we turn 12 we are being told that when a boy kicks you or pulls your ponytail it only means he likes you. we are told that teasing and bullying is a sign of love. then we turn 14 and start wearing shorts and tank tops, and getting looks and whistles from men twice our age. we learn that showing a little skin makes us wantable, makes us worth their time and their looks. 
by the time we’re 15 we have been called a whore or a slut by the boys in our school for showing a little too much skin. we notice how we can control people and their mindsets with our bodies and clothes on top of it. 
then we hit the sweet 16 which means that we become walking candy that men, still twice our age, say they want to have a taste of. we go to parties and know how our parents would not be proud because we are so wasted that we can barely say no when the boy we just met shoves their hand down our pants. 
the age of 17 comes along and we now think we’re all grown up and we know how to dress and how to take care of ourselves. we don’t pay attention to the guy who gets off at the same bus stop as us and who just happens to walk the same way as us. we hear the whistle that we don't care to react to anymore because we know this is how its gonna be for at least the rest of our teenage years. and then, someone grabs our hand. now something that we have only read about in the magazines is about to happen to us, the girls who wear clothes that they find cute and comfortable, but who are not asking for anything. and in that moment there are just 2 people on the street and whatever we do its not enough. by the time we get home we dont say anything, we take a few showers and then try to sleep away the utter feeling of disgust. 
when we turn 12, dont let what we wear become the biggest danger of all.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

lokakuu kaksituhattaviisitoista

lokakuu kaksituhattaviisitoista. syysruska oli jo muuttunut loskakeleiksi,
silloin tuli tutuksi hämeentien bussikaista, vaikka olisin valinnut sun kanssa kävelyn ensiksi,
sitten tulkin jo joulukuu ja sun korvikkeeksi hommattu pehmoleijona,
aina kun nappasit mun kädestä muistui mieleen lokakuu, kun maa oli pelkkää sohjoa,
pian tuli keskiyön pusu ja vuosi vaihtu, kun poltettiin tähtisädetikkuja ja melkein sytytettiin mun fleda palamaan,
sitten sä jo täytit vuosia, ja mulla oli entistä turvallisempi olo sun kanssa, just sen iän takia varmaan,
tuli ystävänpäivä johon ei sisältynyt suklaata,
mutta sen ruusun takia rakastuin suhun vielä enemmän, sen voin taata,
seikkailtiin ulkomaillakin, tsiigailtiin tähtiä ja itkettiin ilosta,
ja muistan selvästi miten joka yö taisteltiin siitä pienestä peitosta,
ja nyt sitä ollaan tässä,
taidan tosin kiittää sua vähän myöhässä,
meinaan mun pitäis kiittää sua joka päivä pikkuisen,
koska jo lokakuussa kaksituhattaviisitoista sä teit musta onnellisen.


torstai 3. maaliskuuta 2016

parin promillen painajainen

himoitsen päästä terottamaan mustalla lakalla kaksi viikkoa sitten maalattuja kynsiäni jonkun yhdenillanjutun lihaksikasta selkää vasten. juon shottini yhdellä kulauksella kun samassa huomaan kun vinkkaat silmää minulle baarin toiselta puolelta minun hytkyessäni raskaan musiikin tahtiin. hetken silmäkontaktin jälkeen käännän katseeni pois ja suuntaan pimeässä hapuillen vessaan päin. saniteettitilojen tunkkaisen ilman sisään hengittäminen ottaa koville, mutta en anna sen haitata. hämärä valo valaisee naamaani, sen mustalla kajaalilla sutattuja silmiä sekä liian tummia kulmakarvoja. vessan tuhrittu ovi narahtaa ja astut sisään tupakanhajuisen nahkatakin peittelemänä. astut lähemmäksi ja tönäiset minut kyseisen tapahtuman useaan kertaan kokenutta seinää päin. tartut molempiin käsiini kiinni ja pakotat ne katonrajaan. ennen kuin ehdin huomata, ovat viimeksi olutpulloa koskettaneet pehmeät huulesi minun kaulallani ja juuri sillä hetkellä jumaloin sinua enemmän kuin koskaan. irrotat otteesi käsistäni mutta pidän niitä edelleen hämähäkinverkolla päällystetyssä lampussa melkein kiinni. olen liian usean siiderin ja shotin vaikutuksen alaisena, joten en väitä vastaan sinun avatessasi toisella kädellä rintaliivejäni, toisella farkkujeni nappia. muutaman minuutin innokkaan kuolan vaihdoksen jälkeen huomaan kuitenkin haluavani pois. en tunnekkaan enää itseäni halutuksi hyvällä tavalla, vaan tarvitsen raitista ilmaa joka joka tapauksessa haisisi tupakalta ja huonoilta valinnoilta. yritän rimpuilla irti huultesi vallasta, mutta en onnistu siinä. haluat minua, tai ainakin jotakin minussa. pian et enää jaksa riuhtomistani ja annat paitani alla jo kauan aikaa lämmenneen kämmenesi osua voimalla poskelleni. 
herään hikisenä ja umpidarrassa. oksennan viereisestä aukiolevasta ikkunasta ulos ja sokaistun voimakkaasta UV-säteilystä joka kantautuu silmiini räikeänä valona. ’voi vittu, taas’ ajattelen tajutessani edellisillan tapahtumat, sekä unen joka hehkui alitajunnastani viime yönä. ’parin promillen painajainen’ sanon hieman pettymystä äänensävyssäni jo viidentenä aamuna tällä viikolla.

tiistai 2. helmikuuta 2016

i want.

i want your fingers tangled up in my messy hair,
i want five whispers that sound like screams or at least a pair,
i want neediness and desire,
i want my drug to get me higher,
cause i want to be your drug too,
and in this world full of drugs i only wanna do you,
i want sore throats and cracked up voices,
i want hickeys, burns and terrible choices,
i want to scream into the night,
i want to feel like i’m alright,
i want to feel like i’m loved, i want to feel like i matter,
although i would bring you the stars just to make you feel better,
i want sober thoughts from a drunken mind,
i want curled up toes and fingers intertwined,
but most of all, i want you,
i want a not so broken heart, and to break through,
i want a person with some bones, lungs and a brain,
i want you, cause in my bones you left a permanent stain.

torstai 14. tammikuuta 2016

rakkaalle.

sun käsi saatto vahingossa tunkeutua mun paidan alle mut se ei onneks haitannut mua. sun kosketus tuntu hyvältä. turvallinen olo kiipes mun selkään kun sun kädet kääriyty mun ympärille. ehkä mäkin taisin jossain kohtaa pudota korkeelta ja kovaa mut otit mut vastaan peitto sylissä. vaik sitähän se kokoajan oli. hihitettiin tyhmille ilmeille ja puhuttiin paskaa muista mun sängyssä iltamyöhään saakka. nukahit aina käsi mun pyllyllä ja säpsähdit hereille ku pussasin sun nenää. oudoksuen mut innoissaan mä päivä päivältä tajusin paremmin kuinka paljon välitit musta ja toivoin et tiesit kuinka paljon säkin merkitsit mulle. muistan miten naurettiin ku sä saatoit mua kotiin ja käveltiin puolen tunnin matka melkeen kahdessa tunnissa. tarrasin sun kädestä kiinni ja päätin et pistäisin sodan pystyyn jos mun pitäis päästää irti.

tiistai 5. tammikuuta 2016

tulevaisuuden tuulet

heips

edellisestä kunnon postauksesta onkin jo vaikka kuinka kauan enkä nyt oikeestaan voi syyttää siitä mitään muuta kun itseäni. joululoma got me fucked up koska unirytmi ja päivärutiinit heitti volttia, mut silti mulla ois kyllä ollut aikaa kirjoittaa. motivaatio ei antanut periksi ja yritin saada hengähdettyä joten se on kai sit se ainoo syy. 

lukio stressaa, koulu stressaa, tulevaisuus stressaa. kaiken tän stressin keskellä ainoo mikä auttaa on banaanit, tee ja läheiset. liian usein multa kysytään että mihin suuntaan tähtään nenäni ysiluokan päätyttyä ja jos totta puhutaan niin en tiedä. useammat avoimet ovet edessä ja sit vasta voin ruveta edes harkitsemaan järjestystä, johon kyseiset lukiot yhteishaussa laitan. tavoitteena ois siis jotain kielipainoista, ne kun mulla sattuu vahvana olemaan. salut, hello, hej, ciao, haluun osata niin paljon kieliä kuin mahdollista, koska mun mielestä on niin siistiä kun pääsee kommunikoimaan jollain mulla kielellä, kuin sillä millä on tottunut kaupassa ostamaan maitoa.

sirkuskin on tosiaan ehkä jäänyt taka-alalle nyt joululomalla ainakin. tietenkin oon venytellyt yms mut odotan jo jalat täristen sitä että pääsen treeneihin.

tulevaisuus odottaa.

nii ja tietenkin nauttikaa vuodesta 2016 kaikin siemauksin.

Anna