maanantai 4. huhtikuuta 2016

lokakuu kaksituhattaviisitoista

lokakuu kaksituhattaviisitoista. syysruska oli jo muuttunut loskakeleiksi,
silloin tuli tutuksi hämeentien bussikaista, vaikka olisin valinnut sun kanssa kävelyn ensiksi,
sitten tulkin jo joulukuu ja sun korvikkeeksi hommattu pehmoleijona,
aina kun nappasit mun kädestä muistui mieleen lokakuu, kun maa oli pelkkää sohjoa,
pian tuli keskiyön pusu ja vuosi vaihtu, kun poltettiin tähtisädetikkuja ja melkein sytytettiin mun fleda palamaan,
sitten sä jo täytit vuosia, ja mulla oli entistä turvallisempi olo sun kanssa, just sen iän takia varmaan,
tuli ystävänpäivä johon ei sisältynyt suklaata,
mutta sen ruusun takia rakastuin suhun vielä enemmän, sen voin taata,
seikkailtiin ulkomaillakin, tsiigailtiin tähtiä ja itkettiin ilosta,
ja muistan selvästi miten joka yö taisteltiin siitä pienestä peitosta,
ja nyt sitä ollaan tässä,
taidan tosin kiittää sua vähän myöhässä,
meinaan mun pitäis kiittää sua joka päivä pikkuisen,
koska jo lokakuussa kaksituhattaviisitoista sä teit musta onnellisen.